Teksti: Sini
Emme olleet koskaan käyneet Norjassa. Tunturien ja vuonojen maa kiinnosti. Matka olisi pitkä moottoripyörällä, mutta pyörämme oli suuri ja komea: keltainen Honda Super Sport. Sen kyydissä istui korkealla ja meni lujaa. Tavaralaukkuja meillä ei ollut, mutta sidoimme teltan, makuupussit ym. tavaratelineeseen niin hyvin kuin taisimme. Matkasimme Pohjois-Suomen kautta, koska teimme keikan sukulaisten luokse. Haaparannasta käännyimme etelään päin, ja Sundsvallista ajoimme Ruotsin halki viehättävää tietä kohti Norjan rajaa. Mitä lähemmäksi Norjaa tulimme, sitä enemmän myös Ruotsin puolella näkyi korkeita vuoria. Totesimme, että myös Ruotsi on kaunis maa.
Sade yllätti lähdettyämme Ruotsin Lyckselestä. Ajoimme urhoollisesti eteenpäin ja odotimme löytävämme majapaikan. Kun sade jatkui emmekä löytäneet leirintäaluetta, palasimme läpimärkinä takaisin Lyckseleen. Kaksi yötä kuivattelimme nahkapukujamme mökin sähkölevyt täysillä paahtaen. Etsimme huoltoasemalta sadeasuja, jotka hyväuskoisesti olimme jättäneet hankkimatta ennen matkaa. Milloin kesälomamatkalla selviäisi kastumatta? Ei milloinkaan! Moottoripyöräilijän sadevarusteita ei tietenkään löytynyt eikä edes tavallisia sadeasuja. Päädyimme ostamaan ainoat tarjotut: kalastajien sadetakit ja -housut. Suojasivat ne ainakin sateelta, vaikka näytimmekin kummituksilta. Kun olimme varustautuneet sadetta vastaan, aurinkokin alkoi taas paistaa. Tulimme Norjan puolelle Mo i ranaan, jolle mieheni antoi nimen ”Lehmä rannalla”. Jossain vaiheessa kuulin ajaessamme kummaa kilinää takaapäin. Pysähdyimme, ja kilinän syy paljastui: telttakepit ym. kamoja oli putoillut huonosti sitomastani tavarakasasta. Kauempana seisoi mies, joka heilutti nahkatakkiani. Nolona keräilin pudonneet tavarat, ja mieheni ei sanallakaan moittinut minua.
Kotona Helsingissä
Vielä Suomessa, Keski-Pohjanmaa
Honda CB-750 Four F1 matkahyntteissään Norjan tiellä
Norjan puolella yövyttiin leirintäalueella
Välillä lossin kyydissä
Nestejäähdytteinen kuski
Yövyimme kauniissa laaksossa vuorten keskellä. Kauempana näimme vesiputouksen syöksyvän alas rinnettä. Saatuamme tavaramme mökkiin lähdimme kävellen etsimään vesiputousta, mutta totesimme sen olevan liian kaukana. Mieheni otti valokuvia, ja muistoksi laaksosta jäi komea Tuuttimme viehättävän mökin edustalla. Jatkoimme matkaa kohti Pohjois-Norjaa. Ylitimme vuonon lautalla, ajoimme huimaavien vuorten välissä ja sukelsimme tunneleihin. Maisemat olivat tyystin toisenlaiset kuin koti-Suomessa: vuoret kohosivat joka puolella kuin uhkaavat jättiläiset. Pilvet kiersivät huippuja antaen vuorista mystisen vaikutelman. Luotettava Super Sportti kuljetti meidät turvallisesti ja nopeasti Narvikiin. Ihailimme yötöntä yötä ja kävelimme tietä pitkin lammaslauman kanssa. Pienet karitsat söivät innokkaasti ruohoa huoltoaseman pihalta. Upeat vuoret heijastuivat peilikuvana veden pinnasta.
Eväshetki
Viimeisellä etapilla. Ajoa läpi yön, alas laaksoihin ja ylitse vuorille.
Matka jatkui, ja mitä lähemmäs pohjoista tulimme, sitä talvisemmilta maisemat vaikuttivat. Ajoimme parikymmentä kilometriä lumen ja jään keskellä. Pyörä kulki yskähtelemättä ja vauhdikkaasti. Kaukana edessäpäin siinsivät korkeiden vuorien kimaltavat lumirinteet. Pohjoiselle Jäämerelle emme halunneet lähteä, vaan käännyimme käsivarren kohdalta Suomeen päin. Katselin pohjoisessa hohtavia lumivalkoisia järkäleitä ja tunsin pelastuneeni hyytävältä kokemukselta pakkasen keskellä.
Aurinko nousee. "Valkoiset lampaat" nousevat uuteen päivään, "mustat" jatkavat. Päiväajon ennätys vielä kesken.
Suomen Lappi tuntui kovin kitukasvuiselta Norjan mahtavien vuoristojen jälkeen. Tiesimme, että Norja kutsuisi meitä vielä toisenkin kerran. Moottoripyörällä oli mukava taittaa matkaa, vaikka mieheni innostuessa ajamaan satojen kilometrien päivämatkoja jäseneni tuppasivatkin kangistumaan. Sateessa ei ole miellyttävää matkata moottoripyörällä, mutta aurinkoisella säällä prätkä voittaa auton mennen tullen. Ei tule kuuma, ja pyörän päällä istuessa näkee joka suuntaan toisin kuin autossa. Norjassakin ”ahmin” maisemia silmilläni tallentaakseni muistojeni sopukoihin vuorien karun kauneuden. Vieläkin sen muistan, yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen.
Lähtisin mielelläni uudestaan...
Suomi, Tornio, ketjut ja rattaat lähestyvät finaalia, vaihto Oulussa
Fotot: Deneb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti