Risto Kaivolalta julkaistiin v. 1997 moottoripyöräonnettomuuksia käsittelevä, VALTin tukema tutkimus, jonka huomiot ovat varmasti monelta osin edelleen päteviä ja tutustumisen arvoisia. "Eräitä moottoripyöräonnettomuuksien ominaispiirteitä 1986 - 1995" käsittelee mm. kuolemaan johtaneita onnettomuuksia, tarkempia kuolinsyitä, ja siinä on myös tilastotietoja.
Onnettomuustilanteissa kuljettajan kokemattomuus (ajoa takana vasta vain alle 10 000 km, tai nuori kuljettaja) ja liian suuri tilannenopeus tai päihtyneenä ajaminen pistävät erityisesti esille. Kaivolan mukaan onnettomuusherkkyyden kohdalla voidaan puhua esim. K-suorasta eli ajajat, jotka ovat kokemattomia, ajavat kovaa, porhaltavat kännissä ja vielä kypärättäkin, ovat varsinaisia onnettomuuskandidaatteja.
Toinen onnettomuuslinja muodostuu äkillisistä tapauksista, joihin on vaikea tai mahdoton reagoida nopeasti oikein, tai joissa ylipäänsä on vaikea enää tehdä jotain ratkaisevaa onnettomuuden estämiseksi. Suuri osa näistä äkkitapauksista koskee eläinkohtaamisia, mutta myös traktorit ja autot aiheuttavat vakavia tilanteita. Traktorin vauhti ja suunnanmuutokset aiheuttavat yllätyksiä. Vilkut saattavat olla toimintakelvottomat.
Tähän voi nykyään lisätä: Tai vilkkuja ei huomata tai viitsitä lainkaan käyttää esimerkiksi kaupungissa.
Kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa menehtymisen on aiheuttanut tavallisesti kova isku. Kypärän käyttäminen on vähentänyt päävammojen osuutta, mutta sisäelinvammat, niskan katkeaminen, tai vereen tukehtuminen voivat aiheuttaa nopeasti kuoleman. Yleensä suojaavin tekijä on välttää suuria vauhteja, jolloin iskemät voivat olla vähemmän vaarallisia.
Tietenkin myös kestävillä suojavarustuksilla on tärkeä osuus, koska kuljettaja saattaa menehtyä myös ulkoiseen verenhukkaan, ellei saa nopeasti apua.
Ks. Bajahill linkki
Ks. onnettomuusvideo
NÄE MINUT!
D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti